Blog Archives

Nikon D810 ensikommentit

Päivitetty 29.7.2014

Heinäkuussa näyttää olevan ylimääräistä aikaa päivitellä web-sivuja, ja sen seurauksena käyn tässä kirjoituksessa läpi uuden Nikon D810 -järjestelmäkameran tärkeimpiä ominaisuuksia. Valmistajan mukaan kamerassa on useita muutoksia vuonna 2012 julkaistuihin D800 ja D800e -malleihin nähden, joten kameran saatuani oli mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon parempi käytännön valokuvaamisen kannalta sarjan uusin mallin on. Vaikka molemmissa kameroissa on loistava Sony:n valmistama 36 megapikselin kenno ja periaatteessa sama tarkennusmoduuli, niin D810-mallissa on näiden komponenttien päivitetyt versiot. Kameran hintakin on samalla noussut melko reippaasti vanhaan D800-malliin verrattuna.

Nikon D810 with Nikkor AF-S 85mm 1.8G

Nikon D810 with Nikkor AF-S 85mm 1.8G

Tarkennusjärjestelmä

Ensimmäisten päivien kokeilujen jälkeen D810:n tärkein parannus löytyy mielestäni AF-järjestelmästä, joka tuntuu toimivan entistä nopeammin ja tarkemmin samoja objektiiveja käytettäessä. Tarkennus vaikuttaa näin ensikokemusten perusteella toimivan erittäin luotettavasti. Edellisen D800-mallin tarkennusjärjestälmä saattoi tunnetusti linssistä, kuvausetäisyydestä ja valaistusolosuhteista riippuen antaa hieman vaihtelevia tuloksia. Kuvaavaa on se, että siinä missä esimerkiksi Nikkor AF-S 50mm 1.4G -objektiivini tarvitsi aiemmin tarkennuksen hienosäätöasetuksen -15 (AF Fine-Tune), niin uuden rungon kanssa en ole tätä asetusta tarvinnut vielä lainkaan saman linssin kanssa.

Tarkennusjärjestelmästä löytyy edellisen parannusten lisäksi Group Area AF -tila, jossa kamera käyttää valitun tarkennuspisteen lisäksi apunaan neljää sitä ympäröivää tarkennuspistettä. Tämä ominaisuus toimii käytännössä jopa odotuksiani paremmin, ja se tuntui nopeuttavan tarkentamista erityisesti heikossa valossa kuvatessa. Vain yhtä tarkennuspistettä käytettäessä automaattitarkennus saattaa ärsyttävällä tavalla sahata hieman edestakaisin ennen sen lopullista lukitsemista, mutta group-tilaa käytettäessä tarkennuksen sahaamista esiintyi hyvin vähän. Tarkennustaso löytyy ”focus priority” tilassakin nyt hyvin nopeasti. Vaikka tämä tarkennustapa on ilmeisesti suunniteltu pääasiassa käytettäväksi liikkuvien kohteiden kuvaamiseen jatkuvan tarkennuksen tilassa (AF-C), niin myös AF-S tilassa kamera vaikutti tarkentavan nopeammin sen ansiosta. Spontaanien tilannekuvien ottaminen tällä kameralla vaikuttaakin nyt erittäin sujuvalta.

Suljinmekanismi

Toinen tärkeä parannus kamerassa on uusi suljinmekanismi, joka on aiempaa hiljaisempi ja vähemmän tärähdyksiä aiheuttava. Ero suljinäänen voimakkuudessa on käytännössä aika huomattava, vaikka vanhakaan malli ei mielestäni sieltä kylän kolisevimmasta päästä ollut. Tämän lisäksi kamerassa on myös sähköinen esiverhosuljin (EFCS), jonka pitäisi entisestään vähentää ei-toivottuja vibraatioita. Tämän ominaisuuden tosin saa tällä hetkellä toimimaan vain ns. Mirror Up -tilassa. Se on mielestäni hieman epäloogista Live View -tilaa käytettäessä, jossa kameran peili on käytännössä valmiiksi ylösnostettu. MUP-tilassa kuvaaminen vaatii nimittäin kaksi sulkimen painallusta, joten tämän osalta jonkinlainen softapäivitys olisi paikallaan.

Reaaliaikanäkymä

Kolmas suuri päivitys liittyy Live View -tilassa (suom. ”reaaliaikanäkymä” ;)) kuvaamiseen, joka myös on osaltaan entistä sujuvampaa johtuen näytön paremmasta kuvanlaadusta ja nopeammasta kuvien tallennusnopeudesta. Ruudulla näkyvä kuva ei ole 100% kokoon suurennettuna enää interpoloitu, ja näyttää tarkemmalta vanhaan malliin verrattuna. Vanhemmassa D800-mallissa ärsytti myös aikamoisen pitkä viive kuvien ottamisen jälkeen, joka yhden kuvan tapauksessa oli jopa yli 2 sekuntia, kunnes kameran näyttö oli jälleen käyttövalmiina. Uudessa mallissa tallennusviive on onneksi huomattavasti lyhyempi, ja on käytännössä vähintään alle puolet aikaisemmasta. Tämä nopeuttaa työskentelyä LV-tilassa varsin huomattavasti, jos kuvia täytyy kuvata peräkkäin useita. Mainittakoon, että kilpailevan valmistajan Canonin 5D mkII -kamerassa (julkaistu 2008) oli sähköinen esiverhosuljin, ja erittäin lyhyt viive kuvien ottamisen jälkeen. Kuvanlaadussa nykyiset 5D-sarjan kameroiden kennot ei kuitenkaan uudelle Nikonille pärjää oikeastaan missään muodossa.

Käyttöliittymä

Kameran käyttöliittymä on tärkeä osa valokuvaustyön sujuvuutta, ja kamerasta löytyy muutama parannus myös siihen liittyen. Kameran takaa LV-painikkeen vieressä löytyy uusi i-painike, joka toimii eräänlaisena kontekstivalikkona kameran toimintatilan mukaan. Esimerkiksi videokuvaustilassa sen kauttaa voi säätää nopeasti videoasetuksia, ja kuvien katselutilassa sen kautta saavuttaa nopeasti kuvankäsittelykomennot. Mielestäni tämä on varsin hyvä muutos käytettävyyden näkökulmasta, sillä painikkeen kautta voi tiettyjä asioita säätää nopeasti ilman monisivuisen päävalikon avaamista.

Valonmittaustavan valinta on uudessa mallissa siirretty entisen BKT-painikkeen (haarukointi) tilalle kameran yläosaan. Tämä muuto on tehty ilmeisesti siitä syystä, että kamerasta löytyy nyt neljäs valonmittaustapa, joka suomeksi on ”huippuvalopainotteinen mittaustapa”. Tässä mittaustavassa kameran valotusmittari säätää valotusta kuvan vaaleimpia kohtia painottaen, välttäen niiden ylivalottamista. Vanha kierrettävä mittaustavan valitsin oli mielestäni varsin hankala käyttää optisen etsimen kanssa samaan aikaan, mutta uuden sijainnin ansiosta tämäkin on mahdollista. Haarukointia varten on lisätty uusi painike integroidun salaman vasemmalle puolelle.

Kokonaisuutena D810 on käytettävyydeltään mielestäni todellinen valokuvaajan kamera. Painikkeiden sijaintia on mietitty ilmeisen huolellisesti, ja kamera on hyvin kustomoitavissa omien tottumusten mukaan. Tärkeimmät kuvaamiseen liittyvät toiminnot ovat nopeasti säädettävissä. Mielestäni D810 on ergomialtaan varsin paljon esim. Canon 5D mk III:sta edellä. Jälkimmäisessä kamerassa esimerkiksi aukon/suljinajan säätäminen ”peukaloruuvin” kautta on ensisijaisesti vasenta silmäänsä käyttävälle valokuvaajalle vähemmän optimaalinen ratkaisu.

Muita parannuksia

Sarjakuvaustila on sekin aiempaa nopeampi, ja FX-formaatissa se on 5 fps verrattuna D800-mallin 4 fps kuvausnopeuteen. Akun kestävyys on myös valmistajan mukaan aiempaa parempi: 1200 vs. 900 kuvaa yhdellä latauksella. Toivottavasti parannusta on myös enemmän sähköä kuluttavassa LV-tilassa, jonka akunkesto on ollut peilittömiä kameroita heikompi.

Uusia videokuvausominaisuuksia en tässä arviossa aio kovin syvällisesti käydä läpi, mutta niitä ovat mm. 1080P tallennus 60 FPS nopeudella, ja ylivalotuksen zebra-ilmaisin videokuvaustilassa. Harmillista kyllä, zebra-toimintoa ei tällä hetkellä saa toimimaan reaaliaikanäkymän valokuvaustilassa. Tälle toiminnolle on joissakin tilanteissa ollut käyttöä Sony A7R:n kanssa optimaaliseen valotuksen löytämiseksi, joten toivottavasti tähänkin saadaan korjaus ohjelmistopäivityksen avulla. Sony:ssa on lisäksi mahdollista asettaa kuvan kirkkaustaso, jonka jälkeen zebra-kuvio näytetään.

Salamavalokuvaukseenkin on tullut pieni, mutta tervetullut parannus. Salamakenkään asennetun salaman välähdyksen voi nyt kytkeä pois päältä myös kamerasta käsin, vaikka salamassa ei tätä ominaisuutta olisikaan (esim. SB-700). Tästä on etua silloin, kun halutaan käyttää salaman AF-tarkennusvaloja apuna hämärässä valaistuksessa tarkentamiseen, mutta ei haluta käyttää itse salamaa. Kameran nopein tavanomainen salamatäsmäysaika on 1/320s, ja se on 2/3 aukkoa nopeampi kuin Canon 5D mk III:n nopein täsmäysaika 1/200s. Merkkisalamoilla voi nopeampiakin aikoja tokin käyttää, mutta salaman teho laskee silloin suljinajan mukaan.

Kuvanlaatu ja sävyala

Testikuvien perusteella kohina erittäin suurilla herkkyyksillä näyttäisi olevan hieman pienempi, kuin D800-mallissa. Suurempi parannus on kuitenkin herkkyysalueen toisessa päässä, sillä sensorin matalin todellinen ISO-herkkyys on nyt 64. Tätä käytettäessä kohina on jonkin verran matalampi etenkin kuvan tummia sävyjä sisältävillä alueilla, kuin ISO 100 asetuksella. Lisäksi kameran 36 megapikselin sensorissa ei ole enää lainkaan optista antialiasointisuodatinta tai alipäästösuodatinta, mikä parantaa hieman kuvien terävyyttä ollen varsin lähellä Sony Alpha 7R -kameran kuvanlaatua. Itse kennot eivät kuitenkaan ole aivan samoja näissä kameroissa, sillä D810:n kenno on ilmeisesti malliltaan uudempi, vaikka molemmat ilmeisesti Sony:n valmistamia ovatkin.

Aivain askettäin julkaistun DxOMark:n mittausten mukaan D810:n sävyala olisi ISO 64 herkkyydellä noin 0,43 aukkoa laajempi, kuin D800:n sävyala ISO 100 herkkyydellä. Tämä asetus tuottaa siis mittaustenkin mukaan hiukan parempaa kuvanlaatua, josta on apua esimerkiksi loivien väriliukujen toistamisen osalta. Ero sävyalan osalta on kilpailevan valmistajan Canon 5D mk III:seen onkin jo paljon suurempi, ja se on DxOMarkin mittausten mukaan jopa 2,7-3 aukkoa kameran matalimmalla ISO asetuksella. Näin suurella erolla on jo enemmän merkitystä käytännön valokuvaustyön kannalta. Laajempi sävyala ilmenee käytännössä tummien eli alivalottuneiden sävyjen huomattavasti vähäisempana kohinana, jolloin niitä voidaan jälkikäsittelyssä nostaa vaaleammiksi paljon helpommin.

Fields at sunset with Nikon D810

Laajasta sävyalasta on hyötyä erityistesti voimakaskontrastisissa tilanteissa, kuten ylläolevan maisemakuvan tapauksessa (klikkaa isommaksi). Kyseessä ei ole useasta valokuvasta yhdistetty HDR-valokuva, vaan D810:llä kuvattu yksittäinen valotus (ISO 100), josta on mm. nostettu alaosan tummia sävyjä vaaleammiksi. Ilman jälkikäsittelyä etualan maisema olisi ollut lähes musta. Kuva on kehitetty Adobe Camera Raw:n uusimmalla 8.6RC versiolla. Koska sen mukana tulevat väriprofiilit D810:tä varten ovat ainakin tällä hetkellä varsin huonolaatuisia, on kuvassa käytetty omaa kustomoitua väriprofiilia.

Vertailun vuoksi sama kuva alla ilman jälkikäsittelyssä tehtyjä säätöjä. Etualan maisema on kuvassa aivan liian tumma verrattuna omin silmin havaittuun todelliseen näkymään. Esimerkiksi Canon 5D mk III:lla olisi ollut mahdotonta nostaa tummia sävyjä yhtä paljon ilman voimakasta kohinaa varjoalueilla.

Unadjusted version of the previous test shot with Nikon D810

Yhteenveto

Vanha D800-malli tuottaa luonnollisesti edelleen erittäin hyvälaatuista kuvaa useimpiin muihin 36x24mm kennolla varustettuihin kameroihin verrattuna. Sony:n valmistamat kennot tarjoavat tällä hetkellä kuvanlaatua, jota muut valmistajat eivät tällä hetkellä (valitettavasti) pysty tarjoamaan.

Kun otetaan huomioon kaikki D810:n lukuisat parannukset käytettävyyteen, suorituskykyyn ja kuvanlaatuun liittyen, voi uutta mallia pitää lopulta varsin isona ja tervetulleena päivityksenä. Hyvä on nyt entistäkin parempi.

Iltakävely metsäpurolle A7R:n kanssa

Iltakävelyä luonnonkauniissa Sipoonkorvessa ei ilmeisesti voi suorittaa ilman kamerakaluston raahaamista mukana metsään. Viimeaikoina kuvausretkillä on käytössäni ollut ”kameraperheeni” uusin hankinta Sony Alpha 7R, joka tarjoaa erinomaisen kuvanlaadun hyvin pienessä rungossa.

Forest creek

Tällä kertaa kamerassa oli kiinni Metabones Smart-adapterin välityksellä liitettynä vanha ja luotettava Canon 100mm f2.8 Macro USM -objektiivi, jolla olen kuvannut monet parhaista kuvistani. Alpha 7R tuottaa tosin kuvanlaatua, mitä ei tällä hetkellä valitettavasti tarjoa yksikään Canonin omista ns. täydenkoon kennolla varustetuista kameroista. Kuvan resoluution lisäksi eron huomaa varsin helposti huomattavasti laajemman sävyalan (Dynamic Range) osalta, jonka ansiosta Sonyn valmistama 36 megapikselin sensori tuottaa paljon vähemmän kohinaa kuvien tummilla (alivalottuneilla) alueilla, kuin esimerkiksi Canon 5D mkIII:n 22 megapikselin sensori. Kuvien jälkikäsittelyn kannalta tämä antaa reilusti enemmän pelivaraa.

Toinen valokuva samasta paikasta, mutta hieman eri kuvakulmasta. Polarisaatiosuodatin oli käytössä molemmissa kuvissa.

Forest creek #2

Kameran suuri resoluutio, pieni massa ja toisaalta sen varsin kovaääninen suljin aiheuttavat helposti kuviin epäterävyyttä pitkillä polttoväleillä jalustalta kuvatessa. Ongelma on todettavissa etenkin kameran ollessa jalustalla pystyasennossa, jolloin sulkimen vaakasuuntainen liike aiheuttaa enemmän vääntöä esim. kuulapäätä käytettäessä. Suljinaikojen osalta ajat 1/10 – 1/125 s ovat pahimmalla vaaravyörykkeellä. Tämä vaatiikin kameran jalustakiinnityksen osalta huolellisuutta ja pientä virittelyä, sillä muuten isoista kuvatiedostoista ei saa kaikkea resoluutiota irti.

Sony Alpha 7R with Micro-Nikkor 55mm 2.8 AI-S

Sony Alpha 7R with Micro-Nikkor 55mm 2.8 AI-S

Using a DSRL with Sinar view camera

This is a copy from from old blog site for those interested in using a DSRL together wither their view camera:

There has been various reports and solutions in the web of getting a DSLR camera connected to a view camera for a long time. Some of these has been obviously self made projects (but more or less working :)) and some commercial made solutions. Sinar is now offering its own Sinar p-slr which is obviously a high quality kit with high quality price.

There is a dozen technical issues to keep in mind if you want to do this. Basically it comes down to few essential parts:

1) Adapter to attach a DSLR to your view camera

There’s at least three solutions to do this:

a) You could replace the rear frame of your view camera with a bracket to attach your DSLR. Special bellows is also needed which allows camera to attach directly to bellows (instead of rear standard). This is how p-slr works, and this is also how one can get the shortest flange distance of these solutions. That’s good if you need to focus infinity as the sensor of a DSLR camera body is located deep inside the camera (vs. using sheet film loader or digital back). However the flange distance depends on properties of the selected lens as well. Some of these brackets allow switching between vertical and horizontal orientation while others not. To be able to rotate orientation rapidly is definitely a big plus. This is also a more costly solutions as special bellows is also needed unless you do one by yourself.

b) You can also use use a special adapter plate together with the existing rear standard. The best of these also allow camera rotation like adapters made by a German company called just Together. Naturally DIY solutions for attaching a camera are also possible, but with cheap readymade alternatives available, it might not be worth it considering time spent doing this IMHO. One clear advantage with this approach is that DSRL camera will be automatically centered to optical axis. With brackets it is necassary to find correct center position relative to front standard. The Sinar kit offers a separate tool for this.

c) Third method is to use adapter that is attached to a graflok back on your view camera. The disadvantage is that this way DSRL’s sensor gets quite far away from the front standard. This might not be a problem if you do closeup work or use medium format lenses. More on that later. Very good thing is that these adapters can be found easily on ebay with a very low price. Some of these allow camera rotation on the fly and fast shifting through a sliding plate. Both are must features if you plan to do lot of stitching. I have one of these and it cost me only under 100 euros. The quality seems surprisingly good to me. My version lacks the shift lock screw which current versions seem to have.

2) Finding a suitable lens and adapter plate for it

This is not trivial especially if one wants to focus at infinity. View camera lenses are not designed for DSLRs which have their sensors deep inside camera. So wide angle lenses you might want to use are out of question even if you use deeply recessed lens boards to mount them. It just won’t work in practise. For wide angle work on the field just use TS-lenses on your Canon or whatever. The latest models are also so superbly good, that you might not need anything else.

Advantage of using a DSLR with view camera is that you don’t need a shutter on the lens. That means that any lens will do if it allows manual aperture control. Many have used Scheider or Rodenstock enlarger lenses from 80mm and up. Look for later APO versions which have superb image quality. I have the Scheider APO-Componon HM 90/4.5 lens which is really sharp lens too. Its said to be the same lens as current Scheider Digitar 90/4.5 but without electronic shutter and aperture. These have M39 threading. There is many ways to attach these to existing recessed boards. I used just tape for testing.

One solution is to use medium format lenses from Mamiya RZ/RB or Hasselblad V series which have retrofocus design. These have longer flange with short to medium focal lengths than enlarger lenses. This means longer minimum distance from film to lens when focused to infinity which makes them more suitable for use with a DSRL. The flange is same for all lenses of same brand. They’re also already optimized for smaller format than 4×5 lenses while still allowing plenty of movements with a 24x36mm DSRL. Special adapter plate is definitely needed, and the aforementioned just Together makes high quality ones which are deeply recessed. I have one for Mamiya RB/RZ lenses.

My setup: SiMaCan

My own setup (branded SiMaCan ;)) is basically a combination of three different systems mentioned previously. I used following parts for the test image setup. Different lens adapter was of course needed for Schneider enlarger lens.

  • Sinar P2 view camera with wide angle bellows
  • Canon 5D mkII
  • Mamiya RZ 110mm/2.8 lens
  • just Together Mamiya-Sinar lens board
  • Sliding and rotating EOS adapter for graflok backs, made in China

To attach the adapter to a graflok back, one has to remove the sinar focus screen holder from the back if not already done. Here’s how it looks once set together:

Sinar P2 with the graflock to EOS adapter

Sinar P2 with a graflock EOS adapter

To attach the Mamiya lens to the adapter, some finger trickery is needed. The aperture control has to be set to manual mode first. This is done by adjusting a button and levers on the back side of lens, after setting lens to the time exposure mode (T). Instructions for this come with the adapter. It is very easy to reset the lens by accident so some practise is needed.

Mamiya RZ lens attached with the justTogether adapter to my Sinar P2

Mamiya RZ lens attached with the justTogether adapter to my Sinar P2

And with the camera. This setup is almost heavy! Now it also becomes obvious why live view is so essential for this kind of setup. Focusing is so much easier as you can use 5x or 10x zoom levels with the live view of 5D mkII. In other words I can actually use my view camera without external computer.

Complete setup: EOS 5D mkII attached to Sinar P2

Complete setup: EOS 5D mkII attached to Sinar P2

Next one is an example shot made with the camera. Nine images was used for this single image. Shifting was needed plus tilting the lens to get longer DOF. Result is an 110 megapixel image with practical sensor size of ~ 54x72mm. It allows for huge size prints and quality if that’s what you need 😉

An example image shot with my setup: 110 megapixel image stitched from nine images with practical sensor size of ~ 72 x 54 mm.

An example image shot with my setup: 110 megapixel image stitched from nine images with practical sensor size of ~ 72 x 54 mm. Click to view larger image.

Finally its time for some serious pixel peeping at 100% zoom level. Despite using a lens originally designed for 6×7 system the detail is still not bad on EOS 5D mkII with 21 MP sensor.

1:1 crop of the example photo. Lens: Mamiya-Sekor Z 110/2.8

1:1 crop of the example photo. Lens: Mamiya-Sekor Z 110/2.8

That was it! I hope you found this post interesting.

-Antti